Käki

FI MVA Metakan Ryöväri

sileäkarvainen kettuterrieri, uros

valkoinen-ruskea

s. 12.03.2015, FI26213/15

isä, Louis Lemart

emä, Sapelars Hortense McDuck

kasvattaja, Marika & Jarkko Sinkkonen, Tuomioja

omistaja, Reeta Soukka, Ruukki

B/B, 0/0, LTV4 (6 lannenikamaa) VA1 (lkm: 2) SP0

2014 syksyllä kävimme Tuomiojalla hoitamassa Marikan ja Jarkon koiria, heidän ollessa reissussa. Tuolloin tapasin Tarmon, mustavalkoinen sileäkarvainen kettuterrieri, jonka sain ruokkia. Rakastuin Tarmoon heti, enkä sen jälkeen muusta puhunutkaan! Sain kerran agilitytreenejä katsoessamme ohjata Tarmoa, pieni Reeta oli siitäkin ihan tohkeissaan. Äitini ystävällä oli Marikan kasvatti, Kuksa, käydessämme siellä kylässä höpötin yllätysyllätys Tarmosta, kun se tuli Kuksasta mieleen. Kuksan omistaja oli kertonut Marikalle kuinka innoissani olin kertonut Tarmosta, jonka jälkeen Marika oli laittanut äidilleni viestiä ja vinkannut alkukeväälle tulevasta pentueesta.

Kävimme katsomassa Marttaa monesti sen ollessa tiineenä ja varsinkin pentujen syntymän jälkeen kävimme siellä useasti, ennen kuin Käki haettiin vihdoin kotiin, 8.5. Käki nukkui lyhyen matkan sylissäni ja siitä yhteinen taipaleemme alkoi. Käki oli pentuna melko helppo, se oppi suhteellisen nopeasti sisäsiistiksi ja oli aina iloinen pentu. Käki oli avoin ja sosiaalinen, leikkisä ja mukava pentu. Käkille pystyi kyllä opettamaan ruoan kanssa asioita, mutta se oli nuorempana kovin nirso. Käkin sosiaalistuttaminen olisi voinut olla paljon parempi ja laajempi, joka on hieman heijastunut aikuisiällä. 

Käki on nykyään arjessa melko helppo koira, se ei pistä pahakseen vaikka saisi nukkua seuraavat kymmenen vuotta vain lämpimässä sohvalla. Käki on rauhallinen ja kun ei tehdä mitään, ei tosiaan tehdä, Käki tosiaan osaa vain ottaa rennosti. Mutta sitten kun tehdään, niin sitten taas tehdään täysillä. Käkille ei opetettu pentu- tai nuoruusiällä kunnolla hihnakäyttäytymistä, eikä omistaja laiskuudeltaan jaksanut niin hyvin puuttua hihnakäyttäytymiseen kuin olisi pitänyt. Vasta Käkin ollessa 4,5-5 vuotias sille on alettu opettamaan hihnakäytös kunnolla ja se alkoi toimia. Koira- ja ihmisohituksissa on edelleen rutkasti töitä. Matkustaminen ei Käkin kanssa ole oikein koskaan ollut hirvittävän mukavaa, se stressaa autoja, junia jne. oikeastaan kaikkea moottorilla liikkuvaa. Käki stressaa, läähättää, eikä kykene miltei ollenkaan toimimaan ollessaan niiden kyydissä. Autossa matkustaminen on parantunut paljon ja nykyään se saattaa itsekin nousta sen kyytiin. Käki vartioi omaa ruokaansa ja kuppiaan, eikä siedä muita koiria kuppinsa lähellä. Luita tms. meillä ei sisällä ole, sillä ne aiheuttavat herkästi rähinää. Käki on harrastanut nuoruusvuosinaan karkailua paljon, mutta aikuistuttuaan irtiolo on alkanut toimimaan hyvin!

Käkin kanssa harrastamisessa on omat haasteensa, sillä Käkillä ei terrierimaiseen tapaan ole oikeastaan halua miellyttää ohjaajaa ja se tarvitsee juuri oikean palkan oikeaan tilanteeseen. Nuoruuden nirsoilu on vaihtunut erittäin suureen ahneuteen, joka on helpottanut motivointia huomattavasti. Käki myöskin rakastaa vinkuvia leluja, palloja ja vetoleikkejä! Käki on tasoittunut vuosien varrella erittäin paljon ja nykyään sen kanssa tekeminen ja harrastaminen on mukavaa molemmin puolin. Agilityn ensimmäiset kolme vuotta olivat haastavia, sillä koira päätti erittäin usein päättää vain lähtä juoksemaan pitkin kenttää korvattomana, myös ensimmäiset kilpailuvuodet olivat pääosin tälläisia. Tämän rallatteluvaiheen ohi olemme onneksi päässeet! Käkin kanssa ei päästy vuonna 2019 kilpailemaan ollenkaan puuttuvan mittaustodistuksen vuoksi ja valitettavasti vuosi 2020 jää todennäköisesti myös sivusuuhun maailman tilanteen vuoksi. Käkin kanssa harrastetaan myös rally-tokoa, jossa se on edennyt huimaa tahtia ja taitaisi jo pitkälti MES-luokan liikkeet, kilpailu-uraamme emme vain ole päässeet aloittamaan. Pelastushaun aktiivisen harrastamisen aloitimme keväällä 2020 ja olemme molemmat innoissaan tästä uudesta lajista! Käkin kanssa on harrastettu myös aktiivisen epäaktiivisesti tokoa, canicrossia ja vetohiihtoa, koiratanssia ihan vähän erilaisten temppujen lomassa. Käki muotovalioitui heinäkuussa 2019, jonka jälkeen näyttelyissä tullaan käymään vain satunnaisesti. Käki treenaa myös käyttövalionarvoa varten kasvattajansa kanssa.

Käki on koko elämänsä ollut täysin terve ja on luokkaa 'vain rokotukset eläinlääkärissä'. Käkiltä puuttuu selästä yksi nikama ja sillä on selässä myöskin VA1, mutta ne eivät ole koskaan koiran elämään tai harrastamiseemme mitenkään vaikuttaneet.